Aloittelijan sienestysopas – mistä ja milloin sienet löytyvät

Suuntana sienimetsä? Tästä tekstissä löydät kaiken, minkä tarvitset tietää ennen sieneen lähtöä.

Mitä sieniä kannattaa poimia?

Sienestyksen ainoa sääntö on, ettei kerää tai syö sieniä, joita ei tunnista. Aloittelijan on niin ollen paras keskittyä helposti tunnistettaviin, erinomaisiin ruokasieniin kuten kantarelleihin ja suppilovahveroihin. Kantarellin erottaa kellertävästä väristään. Sen voi sekoittaa valekantarelliksi kutsuttuun vaaleavahveroon. Vaaleavahveron sävy on kantarellia oranssimpi, se kasvaa usein lahoista puista ja ei kantarellin tapaan tuoksu merkittävästi. Vaaleavahvero ei ole myrkyllinen mutta pahanmakuinen. Suppilovahveron tunnistaa suppilomuodostaan. Ruskean lakin kesiosa kääntyy sisäänpäin ja keltainen varsi on putkimainen. Sekä kantarellin ja suppilovahveron lakin alaosa on poimuinen. Tatit ovat varma saalis, sillä Suomessa ei kasva hengenvaarallisia tatteja. Tatin tunnistaa lakin alta löytyvästä pillistöstä. Tunnetuin tateista lienee herkkutatti. Herkkutatilla on jykevä valkoinen jalka ja ruskea lakki.

Milloin?

Antoisan sienivuoden takaa lämmin ja sateinen sää. Sienestää voi heinäkuusta marraskuuhun. Lajikkeet kypsyvät eri aikoihin. Heinäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun voi etsiä kantarelleja, elokuu on tattien parasta aikaa ja syyskuun lopusta marraskuun loppuun metsässä kasvaa suppilovahveroita.

Mistä?

Kohdemetsänä varmin valinta on hieman varttuneempi sekametsä. Jos on auto käytössä, mahdollisuudet löytää paikkaan jossa muut ei ole vielä poimineet herkkuja ovat suuret. Sienet keräävät ympäristöstä raskasmetalleja ja saasteita, joten ei kannata poimia sieniä ihan tiheästi liikennöityjen teiden laidasta. Sienestäjän on oltava valmis kävelemään pitkiäkin matkoja, ennen kuin saalis löytyy. Vaikka sienet usein viihtyvätkin aivan polkujen vieressä, kannattaa poiketa poluilta, jos metsä on suosittu ulkoilupaikka ja sienet on viety. Olennaista on, ettei eksy. Eksyminen käy yllättävän helposti, kun painaa eteenpäin katse maassa. Kannatta katsoa lähtöpaikka älypuhelimen kartasta ja huomioida missä suunnassa aurinko on lähtiessä.
Kantarellit kasvavat usein valoisissa paikoissa, ei siis liian tiheässä metsässä. Suppilovahverot taas ovat usein sammaleen seassa kätkössä. Sitten kun löytyy yksi, lähistöllä on luultavasti enemmänkin. Varsinkin suppilovahverot kasvavat usein rykelmittäin. Sienet kasvavat usein rinteissä ja kallionreunoillakin. Kun näkyvissä on paljon jäkälää, alue on kuitenkin liian kuiva.

Mitä mukaan metsään?

Sienimetsään mukaan on otettava kori, ämpäri tai vaikkapa muovipussi johon sienet saa kerättyä. Veitsi voi olla hyvä ottaa mukaan: sillä voi katkaista multaisen juuren pois helpottaakseen sienien puhdistusurakkaa. Veitsellä voi myös halkaista tatit tarkistaakseen ovatko ne kovin matoisia. Siinä tapauksessa sienet voi suosiolla jättää metsään. Jos sienestä on syöty vain pieni palanen, matoisen kohdan voi leikata pois. Ennen ensimmäisiä yöpakkasia metsässä saattaa olla hirvikärpäsiä, jolloin on hyvä varustautua pipolla, hupullisella takilla ja vaatteilla, joissa saa hihansuut, lahkeet ja muut tiiviisti kiinni. Sieniretken kruunaa tauko, johon kuuluu termoskahvit ja eväät. Ei ole niin väliä, mitä evästä ottaa mukaan, sillä metsässä kaikki maistuu hyvältä.