Mustikkaretki erämaahan

Viime kesän lopussa teimme ikimuistoisen luontoretken Lappiin. Siihen kuului ajaminen etelästä Rovaniemelle, ja ajaminen kesti taukoineen Tampereen tienoilta noin kahdeksan-yhdeksän tuntia. Rovaniemeltä jatkoimme vielä noin sata kilometriä ylöspäin Lohinivan tienoille. Jätimme auton kaupan pihalle parkkiin, täällä ei tarvitse pelätä auton puolesta ilkivaltaa tai muutakaan. Patikoitsimme rinkkojen kanssa tuttuun majoituspaikkaan n. viisitoista kilometriä. Jouduimme mm. ylittämään Ounasjoen, joka on Suomen suurimman joen Kemijoen, suurin sivujoki, ja myös itsessään Suomen suurimpia jokia. Vaikka erityisesti joen vieressä on maataloja ja peltoja, maasto on täällä suurimmaksi osaksi melkoista erämaastoa, oikeaa jänkää ja tunnistettavissa on monenlaisia kasveja. Jängillä kasvaa loppukesästä täälläpäin mukavasti hilloja ja mustikoita, joita voimme keräillä. Vielä näin alhaalla maasto ei ole tunturimaista, joten edes pientä vaellusfiilistä ei saa, koska olkoonkin että täällä on vaaroja ja lakeuksia, on kasvusto hyvin sankkaa ja metsäistä, eikä ollenkaan kitukasvuista.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin käymme Lohinivalla sijaitsevassa marketissa, ja sieltähän tarttuu mukaan makkaroita sun muuta tarpeellista patikointia ja pysähdystä varten. Lohinivalta majoituspaikkaan johtaa myös autotie, mutta me mieluummin yleensä ottaen kävelemme metsässä, koska muutenhan koko retkessä ei olisi paljoakaan mieltä. Metsä on hyvin sankkaa ja välillä vesurillekin olisi tarvetta, mutta jätämme metsän tietysti rauhaan. Havumetsät ja kummut vaihtuvat suoksi ja täällä onkin aikaa kerätä pieni ämpärillinen marjoja, ja kiitämme vahvoja Nokian kumisaappaitamme, joita ilman ei retkestä täällä päin tulisi mitään. Marjoja on muuallakin metsässä kuin tällä hyvällä suopaikalla. Kerättyämme pikkuämpärit täyteen, jatkamme matkaa suunnitellulle taukopaikalle, joka on hakattu aukio rinteessä vähän yli puolivälissä matkaa. Täälläpäin metsäkoneet ovat tuttu näky, ja moikkaammekin eräälle kuskille. Tulen tekeminen avomaastoon on aina vähän riskaapelia, joten on varattava riittävästi nestettä hätäsammutusta varten. Muuten nautimme kahvit ja makkarat tulen ääressä sekä lepäilemme vähän, aurinko paistoi ja oli lämmintä, ihan kuumaksi asti.

Edessä on vielä sankkaakin sankempi metsäosuus ennen kuin pääsemme pirtille. Tämä vanha metsä on kauttaaltaan vihreyden peitossa, ja aurinkokin pääsee vain vaivalloisesti pilkottamaan paksujen ja sankkojen oksien läpi, ja siellä täällä huomaamme kuinka pikkupurot virtailevat alaspäin, todennäköisesti Ounasjoen sivujoille, kuten Tainionjoelle tai hyvin pieniin järviin, mustan puhuviin isoihin lammikoihin joita täällä metsän siimeksessä myös kohdataan. Tällainen reissu kohottaa yhtä
lailla sekä kuntoa että mieltä. Muistoksi siitä jäävät otetut kuvat ja marjoista makea suu. Lopulta saavuimme majoituspaikkaan hyvin mielin!